sinä tiedät että pohjimmiltani haluan kaikkea tätä vaikka miten kapinoisin, sinä tiedät etten olisi onnellinen toisenlaisena, sinä tiedät etten puhuisi näin ellen tarkoittaisi näin, sinä tiedät että tässä sinulle puhut sinä itse, että olen vain ääni, että olen sulautunut sinuun, että minua ei ole eikä sinua, että tämä ääni on vain ilmamolekyylien liikettä, että tuuli tuo sen ja vie sen, kaiken aikaa, tuhansien vuosien ajan, kymmenientuhansien, sinä tiedät että sinä ja minä olemme tuuli, että ilma virtaa alati, että kaikki virtaa, että kuu on taivaalla joka päivä vaikkemme näkisikään sitä, että kuun ympärillä on tyhjyyttä ja valoa, että kuun ja meidän välillä on tyhjyyttä ja ilmaa, että se on ollut ennen meitä, meidän jälkeemme ja meille nyt, sinä tiedät että jokainen minä on puhunut jokaiselle sinulle jo ennen kuin meitä oli ja puhuu meidän jälkeemme, tiedät että pohjimmiltasi haluat kaikkea tätä vaikka miten kapinoisit, tiedät ettet olisi onnellinen toisenlaisena, ettet puhuisi näin ellet tarkoittaisi, tiedät että olet minä, vain ääni, liikettä, kuu, puhetta ennen kuin kukaan oli, tuhansien vuosien ajan, kymmenientuhansien

eikä kuukaan ole enää täysi, eikä kukaan ole

Kauko Röyhkä sanoo sen. Kuuntele (siis biisi nimeltä Helvetti).  

Olin lähettämässä linkkejä näihin videoihin Janille. Mutta laitetaanpas sittenkin tänne. Nikke Knatterton on vaan ihan loistava!

Osa 1.


Osa 2.



Jos tykkäsit, niin tuolla on näitä lisää.

Ei siinä sit muuta...
http://kapsi.fi/~airair/perjantai2.html

Tätä päivää siivittänyt musiikki onkin ollut hieman erilaista kuin pitkin syksyä. Ehkä se on koti-ikävä tai kaipuu vaihteluun, mutta soittimessa on soinut suomirap/hip hop.
Esimerkiksi tämä:

Kävin tänään Coran kanssa Brysselin elokuvamuseossa. Ohjelmassa pyöri 20-luvulta peräisin oleva mykkäelokuva, jonka ranskankielinen nimi oli La Grève eli Lakko (ohjaus: Sergei M. Eisenstein, URSS 1924). Asiaankuuluvasti salissa oli myös pianisti, Jean-Baptiste Nicaise, joka säesti koko elokuvan.

Seuraa juonipaljastuksia.

Elokuva kertoi tehtaan työläisistä, jotka nousevat heitä sortavia patruunoita vastaan. Tehtaan johtajat ja pikkupomot huomaavat liikehdintää työläisten joukossa ja palkkaavat salaisia agentteja, soluttautujia, joita jokaista kuvaa jonkin eläin. Bulldoggi läähättää kuin koira ja Pöllö vakoilee kokouksia pyöreiden silmälasiensa läpi. Tilanne kärjistyy lakoksi, kun erästä tehtaan työntekijää syytetään varkaaksi ja tämä hirttää itsensä viattomana, mutta samalla kykenemättömänä löytää muutakaan keinoa pois tilanteesta. Pian kaikki tehtaan työntekijät marssivat ulos ja koneet pysähtyvät.

Aluksi lakkoilu on auvoisaa. Isillä on aikaa leikkiä lastensa kanssa ja nuorilla aikaa pelata uhkapelejä ja ryypiskelläkin. Tehtaan johtoporras ei kuitenkaan taivu lakkolaisten vaatimuksiin, mm 8 tunnin työpäivistä ja 30 % palkankorotuksesta. Johtoporras palkkaa yhteiskunnan pohjasakkaa siltojen alta soluttautumaan proletariaatin sekaan ja provosoimaan väen mellakointiin.

Pian komedian piirteitä saanut elokuva muuttuukin tragediaksi. Työväen kokouksia hajottamaan saapuu ensin poliisi hevosineen ja ratsupiiskoineen. Sitten tulipaloja sammuttamaan saapunut palokunta kääntääkin vesisuihkut väkijoukkoon ja ihmiset pakenevat. Poliisin ratsukot lahtaavat väkeä työläisten asuntoloissa ja tappavat lähes kaikki lapsia myöten.

Loppukohtauksessa armeija on tullut auttamaan johtajia ja poliiseita ja ampuu pakokauhun vallassa pakenevat työläiset. Samaan aikaan kuvaus leikkaa symbolisesti ristiin kuviin lehmien teurastamisesta. Lehmien kurkut leikataan auki ja sätkivien eläinten veret valutetaan maahan. Samalla lailla armeija teurastaa proletaarin ja veri värjää maan mustaksi.

Elokuva livemusiikkeineen oli hyvin vaikuttava. Nicaise tulkitsi elokuvan tapahtumia luontevasti ja herkästi. Loppu oli suorastaan raaka ja nykyaikaiseen yhdysvaltalaistyyppiseen elokuvaan kasvaneena, muun muassa katharsiksen puuttuminen oli hämmentävää. Elokuvasta sai kuitenkin enemmän kuin kiinnostavan ajankuvauksen ja kokonaisuutena kokemus oli loistava.

Tätä lisää!

Vielä yksi leffa:

Ei oo niin nätti ku vois, mutta että oli kyllä hyvää. Eli porkkis tuorejuustokuorrutteella.

Tää on aika symppis.

Oletetaan, että jumala on olemassa. Eilen sain todisteen siitä että, tällä jumalalla on pirullinen huumorintaju.

Tapasin eilen täydellisen, jokaisen naisen unelmamiehen. Hän oli kaikkea mitä voisi toivoa. Mukava, hauska, älykäs, huumorintajuinen, kohtelias ja todella hyvännäköinen. Siis erittäin komea. Hän oli myös rikas ja ammatiltaan lakimies. Pienenä miinuksena Helsingissä asuvalle olisi se, että mies asustaa Tukholmassa. Mutta eipä sekään toisaalta mitään haittaisi.

Ja tämä naisten unelmamies ei ollut kiinnostunut naisista.